Kuka nousee vuoteesta ylös aamuun? Kuka käy vuoteeseen nukkumaan yön tullessa? Kuka hengittää kehossasi? Kuka on läsnä tässä hetkessä, jos en itse? Minähän itse seison jalkojeni päällä, ei kukaan muu. Minun tulisi osata elää itseäni varten. Minun tulee nähdä itseni peilistä edestäni. Peilikuvastani. Olen tässä. Voin koskettaa itseäni. Elää ja nauttia elämästäni. Tuntea ja ajatella niitä asioita, joita koen jokainen hetki elämässäni.

Ei minun kuulu pelätä, elämä kuljettaa. Aina tulee hyviä sekä huonoja aikoja, kaikesta huolimatta on kuljettava eteenpäin. Minä koen elämäni. Minä päätän ketä elämääni kuuluu ja miten elämäni elän. Joskus teen virheitä, mutta pääsen niistä ylös ja opin niistä.

Elämä on täynnä oppimista itsestä, muista ja elämästä. Eläminen ei ole yksinkertaista. Silti on rakastettava ja muistettava itsensä. Sillä kukaan ei tee sitä meidän puolestamme.

Ei ole helppoa myöntää, että rakastaa ja arvostaa itseään kaikesta huolimatta. Siihen päästyään on helpompi nähdä muut. Ymmärtää, että me kaikki olemme ihmisiä. Kukaan ei ole täydellinen. Kukaan ei ole tunteeton. Kukaan ei ole ilman ajatuksia. Me olemme ihmisiä. Me olemme kokonaisuuksia, persoonia, omia itseämme.

Paula Carolina 30.9.2014